Juha-Heikki Tihinen kirjoittaa (2021) Maaria Märkälän työstä:

"Maaria Märkälä avaa maalauksissaan sydämensä perukat ja elämän ytimen. Tämä on taiteellisen työskentelyn ja ylipäätään taiteen perustava kyky tuottaa maailmaan jotakin todellista ja tärkeää." ..."Märkälä kääntää maailmassa olon ja havainnon maalaukselliselle kielelleen ja todistaa sen merkittävyydestä kerta toisensa jälkeen vastaansanomattomasti."
Juha-Heikki Tihinen writes (2021)about Maaria Märkälä’s work:

”Märkälä’s paintings occupy the boundary between the figurative and the non-figurative. That is why, when faced with her works, we viewers inevitably find ourselves dealing with inner experience. Her way of working produces works that, when we view them, we are at first dazzled, and then we contemplate what we have woken to see. The unknown and the recognizable are mingled in the viewing experience, which is a multisensory one.”

”Of ecstasy Bataille writes: “I am open, yawning gap, to the unintelligible sky and everything in me rushes forth, is reconciled in a final irreconciliation. Rupture of all “possible”, violent kiss, abduction, loss in the entire absence of all “possible”, in opaque and dead night which is nonetheless light–no less unknowable, no less blinding than the depth of the heart.”


In her paintings Maaria Märkälä opens up the far reaches of her heart and the core of her life. This is the fundamental ability of an artistic work and of art in general to produce something real and important in the world.”